Nuutin ja Lyylin Touruvuoren valloitus

Nuutin viikonloppu alkoi ensimmäisellä rokotuksella! Se oli nopeasti ohi ja ei sattunut yhtään, kun sai samalla lääkäritädiltä kanan makuista koirankeksiä :D Illalla kokeiltiin sitten uusia valjaita, kun aikaisemmin ollaan pannalla liikuttu. Pienen vääntelehtimisen jälkeen vekotin oli hyväksytty, mitä nyt aina pukiessa pitää vähän maistaa. Muutenkin tuo käsien ja jalkojen pureminen on taas yltynyt. Kaipa se pitää vaan kestää, kunnes hampaat vaihtuu :/

Lauantaina mentiin Kuokkalan keskustan basaariin juomaan aamukahvit. Nuutti on kyllä ihan kuin kotonaan noissa yleisötapahtumissa. Se varmaan luulee että ihmiset on sitä varten kokoontuneet, kun kaikki rapsuttaa ja lässyttää sille vuorollaan :D

Sunnuntaina mentiin sitten Touruvuoreen luontopolulle ottamaan mittaa Lyylin kiipeilytaidoista. Hyvinhän ne meni peräkanaa pitkin polkuja pienen alkukahinan jälkeen.

Taukopaikalla taas vähän aikaan kalisteltiin hampaita, leikillä tietysti, mutta piti näyttää mahdollisimman hurjalta, että tietää kumpi tätä parivaljakkoa johtaa :) Taitaa Nuutti olla vähän ihastunut, kun antoi Lyylin viedä, vai johtuisiko sittenkin hampaiden koosta? :D

Laminaatin väriset säärystimet

En kestä kun tää riiviö kasvaa silmissä joka päivä.

Oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että Nuutti sopii

väreiltään erinomaisesti meidän laminaatteihin :D

Tänään harjoiteltiin taas kiltisti lenkkeilyä. Piiloteltiin lenkeillä nameja löydettäväksi ja heiteltiin palloa pitkin jalkakäytäviä. On se kyllä ihmeellistä miten nopeesti tuon jalkojen puremisen saa tuollaisilla asioilla kuriin. Tuomas tällä kertaa aktiivisemmin, itse en paljoa jaksanut kun nuha ja kuume vaivaa. Nuutti sen kyllä huomasi heti kun tuli jatkuvasti iskua nilkoille että liikutkos siitä :D

Nuutti on kyllä niin offroad-koira kuin olla voi. Oli tien vieressä menevää polku minkälainen tahansa niin sinne on päästävä. Umpimetsäänkin loikkii muina koirina ja pyörii siellä itseään kaksi kertaa korkeampien heinien keskellä niin että vaan suhina kuuluu. Eipä siis ihmekään että ollut jo 5 punkkiakin tässä loppu kesän aikana. Ostin pari viikkoa sitten punkkipannan ja sen jälkeen ei ole moisiä ällötyksiä onneksi näkynyt. Nyt hauva meni ihan itsekseen makkarin lattialle omalle paikalle nukkumaan. Taitaa olla aika naatti, koska yleensä ei häviä yksikseen toiseen huoneeseen. Täytyypä varmaan mennä itsekin nukkumaan. :)

Mainio mato

Köhhhh köhh... Syksyinen nuhahan se sieltä iski ja saikkua pukkaa.. Sepä ei kuitenkaan tarkoita lepoa tästä karvapallosta. Tänään ihmeteltiin ja piiritettiin vartti maanmatosta, joka epätoivoisesti yritti luikerrella pakoon. Nuutti oli sitä mieltä että se teloitetaan ja syödään. Ehdin kuitenkin väliin ja mato pääs jatkaan matkaansa maan uumeniin. Hakuna matata!

VIDEO: Nuutin aamuinen turhautumispommi :D

Nuutti vs. Uuno

Nuutti kohtasi Uunon ( Isännän siskon Ranskanbulldoggin ) ensimmäistä kertaa Virroilla perjantaina. Tämän parivaljakon on hyvä tutustua hyvissä ajoin, koska ne tulevat usein näkemään ja viettämään pitkiäkin aikoja samassa paikassa.

Alku oli lupaava ja Nuutti alistuikin aika hyvin Uunon tahtoon ja kellahti selälleen sen haisteltavaksi. Sitten alkoikin nujuaminen, jota kesti koko viikonlopun. Ulkona jahdattiin keppiä, sisällä painittiin niin että päät vaan kolisi penkkeihin ja pöydänjalkoihin. Nuutti roikkui välillä rajustikin Uunon lerpattavissa huulissa, mutta isompi kaveri ei onneksi vähästä hermostu. :)

Uunon kesän helteiden viilentymispytty ihmetytti Nuuttia kovasti, mutta se ei viitsinyt mokomaan mennä polskimaan ja turkkiaan kastelemaan. Lopulta se tyytyikin vaan katsomaan ja haukkumaan vierestä :D Ei meillä kaupungissa tälleen...

Pienempänä oli hyvä mennä tuolin tms. alle ja näykkiä sieltä, sillä Uuno ei päässy niin hyvin tassuillaan estelemään hyökkäyksiä. Välillä vedettiin kilpaa purunarua ja sitten taas muuten vaan pyörittiin ympyrää toinen toista jahdaten.

Pieni tauko, kun on ruokaa tulossa ja sitten taas mennään! :)

Sunnuntaina sanottiin Uunolle ja kumppaneille heipat ja lähdettiin ajelemaan kohti Jyväskylää. Poikettiin matkalle Keuruulla taas aiheuttamassa porukoiden kissalle paskahalvaus, sekä mummulla, jossa kohdattiinkin vähän erilainen katti. Miku on niin kova kolli, että se ei luikkinut karkuun vaan liikkui hitaasti, mutta varmasti mihin halusi (Nuutin pomppiessa sen ympärillä). Lopulta koira saikin opettavaisesti nenilleen, kun meni liian lähette sörkkimään kuonoineen. Loppumatka meni tämän kuvan ottamisen jälkeen vintti pimeänä ja kotonakin piti päästä heti pötkölleen. Jalat vaan vipatti ja sätki, kun Nuutti kävi läpi viikonlopun menojaan.

Nuutti kohtaa Lyylin

Tänään käytiin vihdoin katsomassa kaverini Annikan mäyräkoira/perhoskoira Lyyliä. Tätä tapaamista olikin jo kovasti odotettu, kun Lyylin silmätulehdus esti aiemmin tapaamisen. Kyllä näillä kaveruksilla riitti virtaa ja kerrankin Nuutti sai vertaisensa riehujan :D Nyt se nukkuu tuolla keittiön pöydän alla ihan vihanneksena. Harmi kun en saanut videota ladattua, kun se on liian iso. Pitäis opetella muokkaamaan niitäkin, niin sais joskus liikkuvaa kuvaa tänne :)

Nilkanmurtajan vikaa

Noniin, nyt oon saanut vihdoin blogin oikealle ajalle, eli enää ei puhuta menneestä,
vaan yritän päivittää enintään päivän viiveellä.

Nuutin mielestä tämä päivä meni pilalle heti aamulla, koska ulkona satoi kaatamalla vettä. Ulko-ovelta ei voinut omin jaloin liikkua mihinkään ja piti tunkea jatkoihin koko ajan. Ilmeisesti vihaa sateessa kävelemistä yhtä paljon kuin omistajansa

Nyt alkaa tuntua, että napero ei olekkaan mikään vauva enää, vaan kasvaa hurjalla tahdilla ja alkaa näyttää pehmolelun sijasta oikealta koiralta. Törkeen söpöhän se on silti, mutta älkää antako kiltin ulkonäön hämätä, sillä tällä poitsulla on järkyttävän terävät hampaat ja sen tietävät myös meidän molempien nilkat kuin kädetkin. Illalla kotiin tullessa aamuisen vesisade angstailun huomasi heti. Lenkille lähdettiin kaikki kolme yhdessä ja matkanteko oli äärimmäisen vaikeaa, sillä Nuutti roikkui milloin missäkin housunlahkeessa tai hihansuussa kiinni. Metsäpolut on oikeastaan tällä hetkellä ainoat missä suostuu jokseenkin normaalisti tallustelemaan, mutta sielläkään sitä ei kannata jättää perässä kulkemaan kun kohta on taas nilkassa kiinni. Taidanpa käydä huomenna ostamassa tabascoa ja sivellään aina ennen lenkkiä jalkoihin, niin katsotaan mitä tykkää sen jälkeen :D

 

Nuutille on alkanut ilmestyä "valkoisen silmän" ympärille musta kajaaliraja :D

Päivä Keuruulla

 Lauantai 16.8.2014

Hullu isäntä lähti Helsinkiin juoksemaan kokonaista maratonia ja me Nuutin kanssa nostettiin kytkintä kohti Keuruuta. Pikkumies on oppinut tosi hyvin matkustamaan autossa ja nukkuikin koko vajaan tunnin matkan takapenkillä omassa turvavyössään.

Päivällä käytiin vanhempieni kanssa rompetorilla/vanhojen autojen näyttelyssä Keuruun Nyyssänniemessä, jossa Nuutti käytti taas luontaista charmiaan ja sai kaikkien päät kääntymään. Näyttelyn, kymmenien rapsutusten ja lässytysten jälkeen suunnattiin äitini kotipaikalle Haapalaan, jossa mummoni jo paistelikin lettuja muurinpohjapannulla. Myös tätini tuli käymään siellä oman Shetlanninpaimenkoiransa Rokin kanssa ja Nuutilla oli kivaa, kun sai telmiä vapaana toisen koiran kanssa :)

Nuuttia ei paljon porukoiden Oliver-kissa kiinnostanut. Kissa sen sijaan oli kauhusta kankea ja murisi uhkaavasti. Lasin takaa tietysti kun ei olisi muuten uskaltanut :D

 

Päivä päättyi vanhempieni mökille, jossa päästiin viimein vähän rentoutumaan rannalle. Uimisesta ei vielä ollut puhettakaan, mutta ehkä vielä joskus :) Olis kiva heitellä lelua veteen Nuutin haettavaksi.

Miten muut olette saaneet koiranne uimaan?

Surkea uimari

Yritetään kovasti saada Nuuttia uimaan, mutta se käy enintään mahaan asti

ja sen jälkeen juoksee heti hiekalle. Lopputulos on yleensä tämä :D

Puuhailua

Tiistai 12.8.2014

Meillä kävi vieraita ja Nuutti oli tietenkin huomion keskipisteenä. Se pörräsi innoissaan pitkin kämppää ja pyöri lattialla rapsutuksia vaatien. Illalla käytiin Jyväsjärven rantaraitin varrella katsomassa lampaita, joista Nuutti olikin erittäin kiinnostunut.

Olisiko siinä vähän lammaskoiran vikaa? :D

Paranemaan päin :)

9.8.2014

Nuutti on täysin terve ja leikkii tädiltäni saamallaan pallolla :) Kyllä oli helpotus, että tauti meni ohi. Vielä on maha vähän löysänä, mutta eiköhän se tästä. Eläinlääkäristä saatiin helposti sulavaa ruokaa ja ohjeiden mukaan keittelin myös riisipuuroa nappulalle.
Kyllä elämä voittaa!

Kipeenä :(

4.8.2014

Nuutin toinen viikko alkoi tavalla, jota ei osattu odottaa. Maanantaina silmä näytti tältä, Nuutti oksenti ja sen maha oli kuralla. Silmä parantui aika pian sen jälkeen, kun oltiin käytetty lääkärillä ja sai siellä loishäädön, mutta ripuli jatkui ja paheni. Pari päivää katseltiin, josko pikkuinen alkaisi toipumaan taudistaan, mutta se lopettikin syömisen ja juomisen kokonaan. Torstaina 7.8. taas yhden juomattoman ja syömättömän yön jälkeen vein nuutuneen pikkupotilaan Tuhatjalkaan, jossa se laitettiin tiputukseen. Kyllä siinä itku pääsi kun piti jättää pikkuinen vieraiden hoitoon, mutta illalla se palkitsi. Vastassa oli väsynyt, mutta häntää heiluttava pikkuvesseli :) Taudin syy saattoi olla joku syöty tupakan tumppi/jäniksen papana mikälie, kuumuus, ruoka-aine allergia tms. Varsinaista aiheuttajaa ei saatu tietää kun vaihtoehtoja on monia. Onneksi Nuutti tuli kuitenkin kuntoon ja mahakin rupesi toimimaan parin päivän päästä.

Sydäntenmurskaaja

Tässä kuvia

Nuutin ensimmäiseltä

viikolta meillä :)

Nuutin haku omaan kotiin

26.7.2014

TÄNÄÄN OLI SE PÄIVÄ!
Eli haettiin Nuutti kotiin. Vajaan tunnin automatka oli yhtä tuskaa ja siinä tuli mietittyä sitä sun tätä että mitä jos se meidän pentu ei olekaan siellä tai sille on sattunut jotain ja ei tää voi olla tottakaan......
Epävarmuus loppui siihen paikkaan kun näin tämän nappulan pentuaitauksessa telmimässä sisarustensa kanssa. <3

 

Kotimatka sujuikin paljon mukavammin, kun vieressä takapenkillä omissa turvavöissään istui meidän ikioma koiranpentu <3 Vielä oli poika niin pieni, että turvavöihin kuuluvat valjaat eivät vielä tulleet kysymykseenkään, mutta eipä siihen kauan mene kun tuo kasvaa :D

Kotona paikat tutkittiin tarkkaan, leikittiin noin vartti, jonka jälkeen sohvan takaa löytyi oma paikka, johon pikku rääpäle nukahtikin salaman nopeasti. :)

Toinen katselmus

14.7.2014

Käytiin katsomassa meidän ihanuutta uudelleen, kun pikkuherra oli vähän kasvanut ja saanut jalat alleen.
Kyllä oli menoa ja meininkiä pienessä paketissa. Taas piti jättää poika vielä kasvamaan, mutta ensi kerralla se lähtisikin viimein mukaan.

Ensimmäinen tapaaminen

26.6.2014

Tänä päivänä käytiin ensikertaa katsomassa pientä nyyttiä, joka taapersi maassa puolisokeana viiden muun suloisen palleron kanssa. Imi sormenpäätä kuin emon nisää ja tuoksui vauvalta. <3 Ei olisi halunnut sitä sinne jättää, mutta pikkumytyn piti kasvaa vielä, jotta sen matka pääsisi kunnolla alkuun.

Alku

Kaikki alkoi 8.6.2014, vaikka silloin en vielä tiennyt, että monta vuotta haaveilemamme ja pohtimamme unelma oli viimein syntynyt. Unelmalla oli nimittäin nyt keho, sydän, neljä valkoista tassua, siniset silmät ja pieni nenä, jolla se nuuskutteli ihmeellistä maailmaa. 

Parin viikon kuluttua tästä elämän ihmeestä näin tämän kuvan tori.fi:ssä.

Tiesin, että tässä se nyt olisi. Tämä on Nuutti <3